Australia oli vielä 2000-luvun vaihteessa varteenotettava haastaja Yhdysvalloille maailman parhaana uintivaltiona. Lontoon olympiakisoista tuomisina oli kuitenkin vain yksi kultamitali ja kaikkiaan kymmenen mitalia, kun Yhdysvallat otti peräti puolet kultamitaleista.

- Vaikka kuinka kuvittelisi olevansa valmis, ero MM- ja olympiakisojen paineiden välillä on satakertainen. Emme valmistautuneet tarpeeksi paineisiin, ja valitettavasti olympiakisat ovat huono hetki opetella asioita. Seuraavissa olympiakisoissa tilanne on erilainen, vapaauimari Eamon Sullivan arvioi päästyään takaisin kotimaahansa.

Ainoa kultamitalikin tuli viestistä, kun naisten 4 x 100 metrin vapaauintijoukkue kauhoi voittoon. Joukkueessa uinut Cate Campbell ei täysin ymmärrä australialaisten antamaa kritiikkiä.

- Meille on tullut päähänpinttymä kultamitalien kanssa, ja muut mitalit ovat menettäneet arvonsa. En näe häpeää siinä, jos yksi ainoa ihminen maailmassa voittaa sinut, Campbell painotti.

- Kilpailu on kovaa, kaikki uivat uskomattoman lujaa. Maailmassa on otettu isoja harppauksia uinnissa. Kelluttavilla puvuilla (nykyään kiellettyjä) uituja ME-tuloksia rikotaan, mitä ei moni uskonut tapahtuvan meidän elinaikanamme. Se tapahtui muutamassa vuodessa.

Edellisen kerran Australia jäi ilman henkilökohtaista olympiakultaa uinnissa vuoden 1976 kisoissa Montrealissa. Sullivanin mukaan Ian Thorpen ja Grant Hackettin kaltaisten supertähtien poisjääminen on nostanut muun joukkueen taakkaa.

- Nuoremmat uimarit seuraavat mediaa ja ottavat siitä itseensä. Se saattaa todella vaikuttaa tunteisiin ja vaikeuttaa nousua takaisin, kun tuntuu, että kaikki ovat vastaan. Teimme parhaamme, eikä enempää voi vaatia, Sullivan sanaili.